OSITUS JA OMAISUUDEN EROTTELU

Aviovarallisuussuhteet puretaan  avioliiton päättymisen jälkeen osituksessa tai omaisuuden erottelussa. Osituksen tai omaisuuden erottelun toimittamiselle ei ole säädetty määräaikaa, mutta useimmiten se olisi kuitenkin syytä tehdä kohtuullisen ajan kuluessa avioliiton päättymisestä, koska myöhemmin toimitettavassa jaossa esimerkiksi omaisuuden arvonmuutokset ja tuotto, ositettavan tai eroteltavan omaisuuden määrittely tai velanhoitomenot saattavat aiheuttaa hankaluuksia.

Jäämistöositus tai omaisuuden erottelu on toimitettava aina  ennen perinnönjakoa, koska vasta silloin selviää jaettavaan jäämistöön kuuluva omaisuus. Usein jäämistöositus toimitetaan myös siksi, että leski vetoaa tasinkoprivilegiin tai haluaa selkiyttää hänen ja pesän välisiä omistussuhteita ja täsmentää sen omaisuustahon, josta hän voi määrätä täysin omistusoikeuksin, vaikka perinnönjakoa ei toimitettaisikaan.

Aviopuolisoilla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen, ellei sitä ole poistettu avioehtosopimuksella, testamentilla tai lahjakirjalla. Avio-oikeus konkretisoituu vasta osituksessa, jossa vähemmän omistava puoliso saa tasinkona enemmän omistavalta sen verran omaisuutta, että kummankin avio-oikeuden alaisten omaisuuksien nettosäästöistä tulee yhtä suuret. Tasinkoa maksava taho on lähtökohtaisesti oikeutettu päättämään mitä omaisuutta hän tasinkona luovuttaa. Edellä esitetystä puolittamisperiaatteesta poiketen leskellä on oikeus vedota ns. tasinkoprivilegiin, mikäli hänellä on enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä leski ole velvollinen luovuttamaan omaa omaisuuttaan kuolleen puolison perillistaholle. Oikeus vedota tasinkoprivilegiin on vain leskellä hänen elinaikanaan toimitettavassa osituksessa; tasinkoprivilegi siirry lesken perillisille.

Tasinko on verovapaata omaisuuden siirtymistä. Myöskään tasinkoa luovuttavalle taholle ei realisoidu luovutusvoittoveroseuraamusta eikä luovutuksensaajalle tule varainsiirtoveroa maksettavaksi. Jos osituksessa käytetään ulkopuolisia varoja (kuten esim. uutta pankkilainaa), veroseuraamusten kannalta on keskeistä selvittää, onko ulkopuolisilla varoilla maksettu määrä tasinkoa vai vastiketta omistusoikeuden siirrosta. Ulkopuolisten varojen käyttö saattaa usein olla välttämätöntä, jotta yhteisomistussuhteet saadaan puretuksi ja omaisuus jaetuksi järkevällä tavalla. Siltä osin kuin ulkopuolisten varojen käyttö ylittää laskennallisen tasinkovelvoitteen, käsitellään niitä vastikkeena  omistusoikeuden siirrosta (kauppa), joka saattaa aiheuttaa veroseuraamuksia. Tasingon lisäksi osituksen piirissä tapahtuvat ositustahojen väliset avio-oikeuden alaisen omaisuuden siirtymiset ovat lähtökohtaisesti verovapaita, jolloin osituksen yhteydessä on mahdollista toteuttaa verovapaita omaisuusjärjestelyjä. Tämä on mahdollista myös silloin, kun leski on vedonnut tasinkoprivilegiin.

Jos aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan omaisuuden erottelu. Tällöin lähtökohtana on, että kumpikin puoliso pitää oman avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuutensa, eikä varallisuuden siirtoja tapahdu.  Omaisuuden erottelussa toteutettavat yhteisomistussuhteiden purkamiset ovat normaaleja kauppoja tai lahjoja. Omaisuuden erottelun merkitys on siinä, miten omistussuhteet jakautuvat osapuolten välillä. Nimiperiaatetta pidetään lähtökohtana, mutta oikeuskäytännössä on poikettu nimiperiaatteesta, jos on selvitetty osapuolten tarkoituksena omaisuuden hankintahetkellä olleen, että osapuolet omistavat omaisuuden yhteisesti.

Osituksen ja omaisuuden erottelun yhteydessä on mahdollista vaatia myös yhteisomistussuhteiden purkamista. Mikäli puolisoilla on yhteistä velkaa, kumpikin osapuoli voi vaatia, että toisen osuus siitä maksetaan ennen ositusta tai että sen maksamisesta annetaan vakuus.

Ositus ja omaisuuden erottelu voidaan toimittaa joko osapuolten tahtoon perustuvana sopimusosituksena tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan ratkaisuun perustuvana toimitusosituksena.

Osittavan ja eroteltavan omaisuuden piiri määräytyy ositusperusteen syntyhetken (eli puolison kuoleman tai avioeron vireilletulohetken) mukaan. Omaisuus arvostetaan ositushetken mukaiseen käypään arvoon ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotto huomioidaan ositusperusteen syntyhetken ja osituksen toimittamisen väliseltä ajalta. Kummankin puolison velat katetaan velan tarkoituksesta riippuen joko avio-oikeuden alaisella tai avio-oikeudesta vapaalla omaisuudella sen suuruisina kuin ne olivat ositusperusteen syntyessä. Ositusperusteen syntyhetken jälkeen syntyneitä velkoja tai saatua omaisuutta ei huomioida .

OSITUKSEN SOVITTELU
Ositusta tai avioehtosopimusta voidaan sovitella, mikäli ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen ositustaho saisi perusteetonta taloudellista etua. Tämä voi johtua joko puolittamisperiaatteen kaavamaisesta käytöstä tilanteessa, jossa ei ole tehty avioehtosopimusta tai puolisot ovat solmineet toisen puolison kannalta kohtuuttoman avioehtosopimuksen.

Ositusta voidaan sovitella siten, että tasinko-oikeus suljetaan pois tai sitä rajataan, avio-oikeuden alaista omaisuutta käsitellään avio-oikeuden ulkopuolisena omaisuutena tai avioehtosopimuksen perusteella avio-oikeudesta vapaata omaisuutta käsitellään avio-oikeuden alaisena omaisuutena. Ositusta soviteltaessa otetaan huomioon avioliiton kesto, kummankin puolison toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi sekä niihin rinnastettavat muut puolisoiden taloutta koskevat seikat, jollaisen voidaan pitää mm. omaisuuden saannon laatua (esim. lahjana tai perintönä saatu tai ansiotuloilla avioliiton aikana hankittu omaisuus). Vastikkeettomat saannot, kuten perintö ja lahja ovat omiaan vaikuttamaan sovittelun tarpeeseen. Sitä vastoin puolisoiden vastaisuudessa ilmenevä tuloero tai kertyneet eläkkeet eivät ole osituksessa huomioitava eikä osituksen sovitteluun oikeuttava seikka.

Osituksen sovittelussa tasataan jo kertynyttä omaisuutta ottaen huomioon se, mitä avioliiton aikana on tapahtunut. Ositus voi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen varsinkin tapauksissa, joissa puolisoiden varallisuuserot ovat suuret, eikä toiselle puolisolle jää pitkänkään avioliiton jälkeen juurikaan omaisuutta. Vastaavasti puoliso voi saada perusteetonta taloudellista etua, mikäli ositus toimitetaan puolittamisperiaatetta noudattaen lyhyen avioliiton jälkeen tilanteessa, jossa omaisuuserot ovat suuret ja/tai ositettava omaisuus on kuulunut pääosin jo ennen avioliittoa yksinomaan toiselle puolisolle. Avioliiton kesto ei ole kuitenkaan itsenäinen sovitteluperuste, eikä avio-oikeus kerry lineaarisesti avioliiton keston perusteella, vaan se, mitä avioliiton aikana on tapahtunut, ratkaisee.

VASTIKE
Osituksen yhteydessä on mahdollisuus vaatia  vastiketta, jos toinen puoliso on avioliiton aikana oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut avio-oikeuden alaisen omaisuutensa oleellisen vähentymisen toisen puolison vahingoksi, toinen puoliso on kasvattanut avio-oikeuden alaista omaisuuttaan vapaaomaisuudellaan tai vastaavasti kasvattanut avio-oikeuden alaisella omaisuudella vapaaomaisuuttaan tai kun avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä on vähennetty sellaista velkaa, joka olisi tullut vähentää vapaaomaisuudesta. Lisäksi jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö oikeuttaa jäämistöosituksissa vastikkeeseen.

Mikäli omaisuutta on hukattu tai puolison etua loukattu ositusperusteen syntymisen (eli puolison kuoleman tai avioeron vireille tulon) jälkeen mutta ennen ositusta, ei tämä lähtökohtaisesti vaikuta osituslaskelmaan, vaan hävitetty omaisuus huomioidaan osituslaskelmassa ns. restituutioperiaatteen mukaisesti siten kuin se olisi vielä pesässä, jolloin se vaikuttaa normaaliin tapaan tasingon määrään. Jos omaisuutta on hukattu niin paljon, ettei tasinkoa voida maksaa, se jää osituksen jälkeen velkana voimaan päin vastoin kuin vastikkeet.

OMAISUUDEN EROTTELU AVOLIITON JÄLKEEN
V
aikka avoliittoa ei rinnasteta avioliittoihin, uusi laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta on muuttanut tilannetta. Laki tulee sovellettavaksi avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhdessä yhteistaloudessa  vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteisessä huollossa oleva lapsi.

Avoliiton päättyessä toimitetaan omaisuuden erottelu toisen osapuolen vaatiessa, mutta velvollisuutta omaisuuden erottelulle ei kuitenkaan ole.  Avopuoliso voi hakea pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua toimittamaan.  Avopuoliso voi myös  vaatia hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta perusteettoman edun kaltaisissa tilanteissa. Panoksen tulee olla olennainen, jotta se johtaisi hyvityksen saamiseen. Tällaisia panosmuotoja voivat olla työ yhteisen talouden hyväksi tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttö yhteiseen talouteen, varojen sijoitus toisen avopuolison omaisuuteen tai muu vastaavanlainen toiminta. Hyvitystä on vaadittava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelun toimittamisesta tai jos omaisuuden erottelua ei ole toimitettu tai pesäjakajan määräämistä ei ole haettu, kolmen vuoden kuluessa avoliiton päättymisestä. Oikeus hyvitykseen siirtyy myös avopuolison perillistaholle.

Perunkirjoitus, perinnönjako, testamentti, pesänselvitys, perintö, perhevarallisuus, avioehtosopimus, edunvalvontavaltuutus, easiakirja, epalvelu, ositus, omaisuuden erottelu, osituksen sovittelu, edunvalvontavaltakirja, edunvalvontavaltuutus, jäämistösuunnittelu, sopimus eron varalta